Käytöshäiriöitä, riski kognitiivisille toiminnoille ja tie kohti masennusta – pienikin univaje vaikuttaa terveyteen

“Voisiko uni olla niin hyödyllistä – fysiologisesti eduksi koko olemuksellemme – että oikea kysymys onkin, miksi elämä lainkaan halusi päästä hereille. Kun ajatellaan, miten biologisesti vahingollista valvominen voi monestikin olla, valvetila on arvoitus, eikä suinkaan uni.” – Neurotieteen ja psykologian professori Matthew Walker, Kalifornian yliopisto

Uni kuuluu terveysteoissa suoraan ravitsemuksen ja liikunnan rinnalle. Itse asiassa ihminen säilyy hengissä sohvalla makoille sipsin ja oluen voimin huomattavasti pidempään kuin ilman unta.

Jo verrattain pieni univaje vaikuttaa lukuisiin fysiologisiin ja kognitiivisiin toimintoihin, kuten

• Aineenvaihduntaan
• Hormonitoimintaan
• Mielenterveyteen
• Käytökseen ja tunneilmaisuun
• Neurologisiin toimintoihin
• Kognitioon ja oppimiseen
• Sydämeen ja verisuoniin
• Hengitysteiden terveyteen
• Näläntunteeseen
• Kasvuun
• Palautumiseen
• Muistiin
• Tulehdustiloihin
• Stressin kokemiseen
• Luovuuteen
• Diabeteksen puhkeamiseen
• jne.

Me kaikki kärsimme toisinaan univajeesta ja satunnaiset uniongelmat ovat normaaleja kaikissa ikäryhmissä. Pieni univaje paikataan päiväunilla tai aikaistamalla seuraavaa nukkumaanmenoa. Tätä mekanismia kutsutaan korvausuneksi. Varsinaisesta univajeesta puhutaan yleensä kun tilanne on kestänyt vähintään 2-3 päivää ja korvausunen mekanismit eivät ole päässeet käynnistymään. Useissa tutkimuksissa on todettu, ettei univelkoja pysty kuittaamaan viikonlopun pidemmillä unilla, eli viisi univelkaista päivää vaatisivat jo huomattavasti enemmän korvausunta kuin mitä viikonlopun aikana ehtii nukkumaan.

Kontrolloituja univajetutkimuksia tehdään luonnollisesti vain aikuisilla, mutta myös lasten ja nuorten unta on viime vuosina tutkittu erikseen – etenkin osana lasten lihavuus- ja mielenterveystutkimuksia. On esimerkiksi arvioitu, että jopa 50% amerikkalaisista lapsista kärsii pitkäaikaisesta univajeesta ja nukkumisen ongelmista. Suomessa nukkumisongelmia on 22-40 % alle 2-vuotiaista lapsista (Duodecim, 2022;138(9):778-84). Lapsen uni poikkeaa rakenteeltaan aikuisen unesta ja yöheräämiset eivät lapsilla aina ole merkki hoitoa vaativasta unihäiriöstä, mutta esimerkiksi HUSin lastenpsykiatrian ylilääkäri dosentti E. Juulia Paavolainen, THL ja MML kehottavat puuttumaan keskiarvosta poikkeaviin nukahtamisviiveisiin tai yöheräämisiin unenhuollollisilla toimilla.

Mistä tietää, saako lapsi tarpeeksi unta?

Valtaosa vanhemmista tunnistaa “väsyitkun”. Ihanteellista olisi, jos lapsen unen tarvetta olisi mahdollista ennakoida niin, ettei yleisiä liiallisen väsymyksen oireita esiintyisi päivittäin. Unen tarve kuitenkin vaihtelee, joten ei ole mikään hälytysmerkki, jos lapsi on toisinaan pahantuulinen ja väsyitkuinen. Allaoleva taulukko antaa suuntaa 3-24kk ikäisten vauvojen ja taaperoiden tavanomaisesta nukahtamisviiveestä, yöheräilyjen määrästä ja yöllisestä valvomisesta minuutteina (Duodecim, 2022;138(9):778-84). Jos oman lapsen lukemat poikkeavat pidemmällä aikavälillä keskimääräisestä tuonne 75. ja 90. persentiilin suuntaan, voisi olla tarkoituksenmukaista sulkea alkuun somaattisten sairauksien mahdollisuus. “Yleisimmät lasten primaariset unihäiriöt ovat vuorokausirytmin häiriöt ja lapsuusiän behavioraalinen unettomuus.”, muistuttavat lastenpsykiatrian erikoislääkäri dos. E. Juulia Paavonen ja lastenneurologian erikoislääkäri dos. Outi Saarenpää-Heikkilä Duodecimin artikkelissaan Pikkulasten normaali unen kehitys ja siihen vaikuttavat tekijät.

Korvausunen periaatteet näyttävät toimivan lapsilla kuten aikuisillakin; seuraavilla unilla voi paikata edellisiä, huonompia unia. Rikkonaisten unien jälkeen lapsi saattaa tarvita aikaisemmat tai pidemmät päiväunet ja nämä tulisi pyrkiä mahdollistamaan, jotta univelka tulee kuitatuksi! On kuitenkin hyvä muistaa, että satunnaiset heikommat yö- ja päiväunet kuuluvat myös lapsuuteen ja yhdet huonot yöunet eivät saa peruuttamatonta vahinkoa aikaiseksi.

Unen vaikutukset oppimiseen ja tunnesäätelyyn

Eniten on tutkittu unen vaikutuksia aivoihin, erityisesti muistiin ja oppimiseen. Aivot prosessoivat unen aikana uutta tietoa, vahvistavat aivohermosolujen välisiä yhteyksiä ja karsivat turhia yhteyksiä pois. Aivot kuitenkin pääasiassa kasvavat ja muovautuvat lapsuudessa; vastasyntyneellä on 50 triljoonaa synapsia, mutta vuoden iässä luku on jo 1000 triljoonaa. Vauvaiässä ja lapsuudessa tapahtunut aivojen muovaantuminen luo pohjan muun muassa myöhemmän iän psyykkisille ja kognitiivisille mahdollisuuksille. Riittävästi unta saaneet pikkulapset pärjäsivät esikoulussa paremmin (akateemisesti ja sosiaalisesti) ja elivät vanhempien arvion mukaan positiivisesti virittynyttä perhe-elämää. Hyvin nukkuvilla lapsilla on havaittu myös parempia tunnesäätelytaitoja kuin heikommin nukkuvilla ikätovereilla. Levolliset ja tarpeeksi pitkät unet lapsuudessa on yhdistetty muun muassa kohentuneeseen kärsivällisyyteen, hyväntuulisuuteen, resilienssiin ja parempaan impulssikontrolliin. Lapsuudessa opitut tunnesäätelytaidot kantavat hedelmää läpi koko elämän – nämä tunnesäätelystä vastaavat synapsit ehtivät vahvistumaan lapsuudessa niin, etteivät ne ihan vähästä katkea!

Hyvät kognitiiviset kyvyt ja tunnesäätelytaidot ovat uskomaton voimavara ja mahdollistavat myöhemmin elämässä kaikkea antoisista ihmissuhteista aina mielenkiintoisiin opiskelumahdollisuuksiin. Harvalla muulla asialla on yhtä kauaskantoisia vaikutuksia loppuelämää ajatellen, kuin riittävällä ja hyvälaatuisella unella.

Lapsen unen vaikutus koko perheen hyvinvointiin

Lapsen unen ja koko perheen hyvinvoinnin suhde on monisyinen. Hyvin nukkuvien lasten äidit kärsivät muita äitejä vähemmän masennusoireista ja nauttivat enemmän vanhemmuudesta verrattuna levottomasti nukkuvien lasten äiteihin. Toisaalta taas erityisen hyvinvoivien äitien lapset näyttävät nukkuvan muita lapsia paremmin! Hyvin nukkuvien lasten perheissä vanhempien parisuhde voi paremmin ja perhe-elämä kokonaisuudessaan koettiin mielekkäämpänä. Lapselle on ihana kokemus olla vanhemmilleen ilon ja voimavarojen lähde!

Lapsen uniongelmiin apua hakevia vanhempia saatetaan toisinaan paheksua. “Ei vauva yöheräilystä kärsi! Taidat itse olla vain mukavuudenhaluinen…” ja “Luulitko, että vanhempana muka saisi nukkua? Itsehän en ole nukkunut neljääntoista vuoteen…” ja “Kannattiko hankkia lapsia, jos ei jaksa edes valvoa…” ovat vain pieni koonti kommenteista, joita uniohjaukseen hakeutuvat perheet saavat toisinaan kuulla. Hyvien unien kivijalka valetaan kuitenkin jo varhaislapsuudessa ja myöhemmät unitottumukset rakentuvat tuon kivijalan päälle. Heikoilla unilla on niin kauaskantoisia ja laajoja vaikutuksia lapsen elämään, että unitapojen edistäminen on osa hyvää vanhemmuutta siinä missä terveellisten ruokailutottumusten opettaminen ja liikunnan pariin kannustaminen. Osa vaikutuksista on suoria ja osa epäsuoria, mutta vanhempi ei enää missään nimessä ole paras ja tervein mahdollinen vanhempi lapselleen viikkojen valvomisen jälkeen. Auttamalla lasta nukkumaan levollisesti, auttaa vanhempi ensisijaisesti lasta, mutta myös itseään ja koko perhettä, mikä taas puolestaan vaikuttaa lapseen positiivisesti. Oikea hyvän kehä, varsinainen win-win-win-tilanne.