Usein kysyttyjä kysymyksiä

Saan päivittäin kysymyksiä uniohjaukseen, unikonsultointiin ja unikouluun liittyen. Olen koonnut tähän sivulle niitä kysymyksiä, joita minulta kaikkein useimmin kysytään.

 

Ehkä olette pohtineet uniohjausta, mutta jotkut asiat mietityttävät? Toivottavasti olen osannut koota tähän vastaukset mieltänne askarruttaviin kysymyksiin.

 

Mikäli kuitenkaan ette löydä kysymyksiinne vastausta tästä, voitte tietysti laittaa esim. sähköpostia.

Ihan alkajaiseksi koen tärkeäksi teroittaa: uniohjaus EI OLE YHTÄ KUIN unikoulu. Niin monesti olen törmännyt tähän asiaan. Tai kuullut itseäni kutsuttavan ”unikouluttajaksi”. Näin asia ei kuitenkaan ole. 🙂 

 

Teen uniohjausta myös vastasyntyneille, joille ei tietenkään pidetä unikoulua. Eli uniohjaus EI AINA sisällä unikoulua. Sen ei tarvitse sisältää sitä myöskään yli 4kk ikäisillä vauvoilla.

 

Uniohjaus on aina holistista eli kokonaisvaltaista. Milloinkaan ei kyse ole pelkästä unikoulumetodista ja sen välittömästä toteuttamisesta muita asioita huomioimatta. Unet ovat aina kokonaisuus; niihin liittyy ikään ja kehitykseen sopiva hereilläoloaika, uniympäristö, erilaiset rauhoittumisrutiinit, mahdolliset somaattiset asiatkin, jotka tietysti ensin selvitellään terveydenhuollon kanssa. Kun tulette minulle uniohjaukseen kartoitan tilannettanne kokonaisvaltaisesti eri osa-alueet huomioiden. Myös teidän tapanne ja toiveenne toimia vanhempina. En koskaan tuomitse kenenkään tapaa olla vanhempi. Vaikka olisitte unien suhteen tehneet hassuja ratkaisuja, ei niiden kertomista myöskään tarvitse lainkaan nolostella. Olette tehneet parhaanne. Se on varmaa. <3

Mikäli perheessänne on vastasasyntynyt (tai vasta odotatte), vauva, taapero tai alle 5-vuotias lapsi, voin auttaa teitä nukkumaan paremmin. Uneksija tekee uniohjausta lapsille 5-v synttäreihin asti. Uniongelman ei tarvitse olla ”iso” että voi hakea apua. Mikäli unitilanteenne mietityttää, ole rohkeasti yhteydessä ja mietitään mikä olisi  Teille sopiva palvelu.

 

Uneksija tekee uniohjausta myös tietysti monikoille sekä eri-ikäisille sisaruksille yhtä aikaa. Unohtamatta myöskään aikuisten uniohjausta.

Haluan heti sanoa, että mikäli teistä tuntuu, että asiat voisivat olla toisin ettekä jaksa enää näin: silloin saa ja kannattaa hakea apua. Älkää vertailko unihaasteitanne muihin.

 

Usein haasteina on tiheät yöheräilyt, katkonaiset päiväunet tai esimerkiksi aikaiset aamut. Joskus nuo kaikki kerralla. Joissain perheissä ongelma on kaikkien unien kova itkuinen vastustaminen. Osa hakee apua yösyöttöjen lempeään ja tahdistettuun lopettamiseen. Osa vanhemmista haluaa myös ennakoida tulevia mahdollisia haasteita ja pyytää puhelinkonsultointia etukäteen.

Jos olette hukassa sen kanssa, että mikä Uneksijan palveluista olisi teille riittävä tai paras – laittakaa viestiä niin mietitään yhdessä.  Palvelut eivät ole ”kiveen kirjoitettuja”, joten voimme tarvittaessa sumplia juuri teille sopivimman palvelupaketin.

Koskaan ei ole liian myöhäistä oppia nukkumaan paremmin (sillä se ei ole aikuisillekaan liian myöhäistä). Nukkuminen on opittu taito, joten AINA on mahdollisuus parempiin uniin. Toki 6 kk iässä se onnistuu ”helpommin” kuin uhmakkaana 2-vuotiaana, MUTTA ei kannata jäädä enää odottelemaan. Pystyn auttamaan teitä, vaikka itse kokisitte tilanteenne toivottomaksi. Lupaan – se ei ole toivoton <3

Tämä on aika kurjan kaikuinen sananakin. Sillä viitattaneen ”cry it out” metodiin, jota hyvin hyvin harvoin tarvitsee käyttää. Huoli pois.

 

Lapsi joka ei osaa puhua vielä viestii itkemällä. Ajattelenkin, että lapsella on oikeus kertoa tunteensa. Eikö vain? Kun lapselle tuttuja tottumuksia ja tapoja muutetaan hän on toki ihmeissään, väsynyt ja harmistunut ; siksi häntä itkettää.

 

On myös tärkeätä muistaa itkuun liittyen, että lapsen temperamentti vaikuttaa paljon. Osa lapsista itkee ”aina” lujaa eri asioista ns ”nollasta sataan tyylillä” ja toiset lapset taasen vain ennemminkin nyyhkivät. Ei asioihin reagoimisen voimakkuus on ihmisillä hyvin erilaista.

 

Keskustelemme perheen kanssa aina löytäen juuri tilanteeseen ja lapsen temperamenttiin sekä perheen tapoihin ja fiiliksiin sopivan unikoulumetodin silloin kun sitä tarvitaan. Joskus se on oikein lempeä ja hidas prosessi, toisinaan perhe taas toivoo väsymyksen vuoksi nopeampaa ratkaisua. Ei ole vain yhtä ja oikeata tapaa. Jokainen lapsi ja perhe on erilainen.

 

Mahdollisimman lempeästi aina edetään. Olen kuitenkin rehellisyyden nimissä sitä mieltä, että täydellistä ”no cry” metodia ei ole olemassa.

Tärkeä ja hyvä kysymys. Kun lähtee muuttamaan lapsen unitottumuksia kannattaa kalenterista raivata tilaa noin parin viikon ajalle. Ja heti senkään jälkeen ei kovin pitkään reissuun uuteen paikkaan kannata lähteä.

 

Kun lapsella on meneillään selkeä eroahdistusvaihe (mikä on normaalia kehitystä) silloin kannattaa viikko pari odotella. Myöskään juuri ennen tai jälkeen uuden sisaruksen syntymän ei ole oikea hetki unikoululle. Eli jos lapsen elämässä on isoja muutoksia, olisi unimuutos hyvä ennakoida riittävä ajoissa (ainakin kk ennen) tai sitten odottaa muutosten asettumista, ennen kuin aloittaa.

 

Tietysti lapsen sairastuessa jo aloitettu unikoulu keskeytetään (”jäädytetään”).  Jos epäilet lapsellasi olevan jotain somaattista ”vaivaa” kannattaa lääkärissä käydä varmistamassa, voiko unikoulun pitää. Toki minä ammattilaisena osaan myös löytää näitä mahdollisia ”merkkejä”, jolloin odotamme lääkärin mielipiteen ennen uniohjauksen aloittamista.

Uskallan antaa palveluilleni takuun, joka löytyy sopimusehdoistakin (tuohon linkki sopimusehtoihin).  Käyttämäni ratkaisut ovat  kokemukseen ja tieteeseen perustuvia. Kun niitä noudatetaan sovitusti, rauhassa ja johdonmukaisesti, kyllä ne toimivat. Valitettavasti mitään  pikaratkaisua ei ole, minä en vauvan unia muuta – vaan ohjeistan teitä vanhempia tekemään tarvittavat muutokset ja olen siinä teidän tukenanne. Eli perheen sitoutuminen on ratkaiseva tekijä.

 

Joskus hyvin harvoin käy niin, että muutosta ei tule ”riittävästi” vaikka perhe olisi noudattanut ohjeita tarkasti. Tällöin ensisijaisesti teemme uuden konsultoinnin / jatkamme jälkitukea tai palaamme asiaan myöhemmin uudelleen otettuamme pienen tauon.  Kaksi kertaa urani aikana on käynyt niin, että tarvittiin pieni lisäaika ja sitten sen jälkeen asiat loksahtivat kohdalleen.

 

Eli vastaus on, kyllä tämä toimii mutta takuu on, jos jotain ihmeellistä tapahtuisi.

Olisipa tähän antaa joku yksiselitteinen vastaus. Mutta ei ole. Tähän toteankin, että se on hyvin yksilöllistä. Koska nukkuminen on opittu taito, oppimisen kestäminen vaihtelee. Osa lapsista myös sopeutuu muutokseen helpommin ja toinen vastustaa kauemmin.  Kuitenkin kyllä viikossa nähdään aina jo joitain muutoksia ja kahdessa selkeämpiä. Unikoulumetodi myös vaikuttaa asiaan – lempeimmillä metodeilla selvän muutoksen saavuttaminen kestää kauemmin, kuin esimerkiksi keskivertometodi pistäytymisellä.

Henkilökohtaiseen uniohjaukseen moni valitsee jälkituen. Se on tärkeä apu silloin, kun tuntuu, että unikoulun aikana tarvitsee aktiivisesti tukea ja vastauksia siinä matkan varrella tuleviin kysymyksiin. Ei ole yhtään noloa, mikäli koet tarvitsevasi ”kädestä pitämistä”. Siksi minä täällä olen, teitä varten.

 

Jälkituki on joko 7 vrk tai 14 vrk (aina tietysti pidemmästäkin voidaan sopia jos siltä tuntuu). Vastaan siis kysymyksiinne/ tuen teitä tuon ajan. Viikonloppuisin en tee töitä, mutta se ei vähenne tukenne aikaa. Siksi laskenkin jälkituen arkipäivissä.

 

Suurin osa valitsee jälkituen muodoksi whatsuppin, jossa pystyy nopeasti kysymään pikku kysymyksiä, nauhoittamaan itkua jne. ja laittamaan ääniviestiä. Isompia kysymysvyyhtejä voi totta kai laittaa myös sähköpostilla. Toiset taasen tykkäävät mieluummin puheluista: 7 vrk jälkituki sisältää kolme 20 minuutin tukipuhelua ja 14 vrk tuki sisältää niitä kuusi.