Pottailureenejä

Anoppini otti pottailun puheeksi muistaakseni silloin, kun Onni oli noin puolivuotias. Silloin Onni ei osannut vielä nousta seisomaan, jolloin hän olisi ehkä malttanut istua potalla paremmin. Toki, koska ei olisi osannut nousta siitä pois. Myönnettäköön, että silloin en yksinkertaisesti jaksanut ajatella koko asiaa. Ajattelin, että “onhan tässä aikaa”.

No nyt sitä aikaa on kulunut. 2-vuotiaan serkkupojan kanssa on tullut vietettyä kesällä aikaa ja silloin aina hoksaan, että Onni ei osaa vieläkään tehdä pissaa taikka kakkaa pottaan. Nyt Onnin ollessa jo 1v3kk havahduin asiaan taas enemmän.

Joten pottareenit alkakakoon!

Tähän astiset harjoitukset

No mitä me olemme tähän asti tehneet? Emmepä juuri mitään. Myönnetään. Muutamia kertoja olen istuttanut Onnin potalle sen 6 kk iän jälkeen (varmasti yhteensä alle 50 kertaa). Talvella paniikki-itku tuli heti, joten silloin kokeilut myös jäivät pitkäksi aikaa. Aina välillä kokeilin. Tulos: 10 sekkaa tyytyväisenä potalla ja sitten huuto. Yritin istuttaa takaisin, mutta Onni veti selkää kaarelle ja alkoi itkeä kovasti.

Ajattelin kuitenkin sillä kuuluisalla maalaisjärjellä, että ei kannata väkisin yrittää. Ettei siitä potasta vain tule oikeasti pelottava paikka/asia.

Luin kesän alussa artikkelin jostain vanhasta Vauvalehdestä, että ei potalle ole kiire. Kaksivuotiaana ehtii hyvin ja että kannattaa odottaa merkkejä, että lapsi on itse kiinnostunut potasta ja halukas sitä kokeilemaan. Huokaisin helpotuksesta ja unohdin koko asian alkukesäksi.

Seuraajien vinkit

Onneksi minulla on kaikki Teidät upeat ja lukuisat seuraajani somessa. Turussa serkun synttäreillä vieraillessamme kälyni oli laittanut Onnin pottailemaan yhtäaikaa serkkupojan kanssa ja Onnihan oli viihtynyt siinä lelujen kanssa ainakin pari minuuttia! WAU! Pisin aika ikinä. Tästä voimaantuneena päätin, että nyt alkaa meilläkin pottailureenit.

Serkku näytää mallia. Muumit tietty viihdykkeenä!
Onni ottaa serkulta mallia!

Kysyinkin Instagramissa seuraajiltani vinkkejä pottailuun. Sain paljon ihan mahtavia neuvoja. KIITOS jokaiselle neuvoja lähettäneelle. <3 Moni tuli pyytämään vinkkien jakamista (huh en ole ainoa kenen lapsi ei osaa vielä käydä potalla). Niistä kokoankin nyt parhaat ja useiten toistuneet teille muillekin luettavaksi.

Päiväkodissa työskennellessä oon kuitenkin pottatreenaillut monen lapsen kanssa. Muutamia ajatuksia: ei kannata pakottaa eli lapsen ehdoilla eteneminen pienin askelin tuottaa nopeammin tulosta (vaikka sekin kestää), mitä pienempi sitä rauhallisemmin voi edetä, pottakirjojen lukeminen, potan pitäminen puheissa “hei, katsopa potta, haluatko kokeilla”, lelulle oma potta, kaverin malli (kuten teillä jo kuvassa onkin). Ja hei 40s on jo hyvä alku!

Äiti, Varhaiskasvatuksen opettaja, IG @naperonpaiva

Tässä lista vinkeistä, jotka kuulostivat ehdottomasti kokeilemisen arvoisilta:

  • Potalle aina unien jälkeen, silloin onnistuu usein helpommin
  • Potalle aina ruokailun jälkeen, silloin onnistuu usein helpommin
  • Lapsi potalle aina samalla, kun itse on vessassa (tätä muuten nyt kokeiltiin)
  • Mistä viihdykkeistä lapsi tykkää?
    • Moni suositteli kirjaa, mutta meillä ainakaan Onni EI jaksa ikinä keskittyä kirjaan, joten täytyy keksiä nyt jotain muuta.
    • Monet ehdottivat myös jonkun ohjelman katsomista (tätä tekee Onnin serkkukin), mutta Onni on vielä niin nuori, ettei hän jaksa keskittyä Kallen Keittiön, Pipsa Possun tai Muumienkaan katsomiseen. (Mitä en kyllä ymmärrä, koska itse voisin katsella muumeja aina :D)
    • Lapselle mieluisia leluja, joilla leikkiä pottaillessa
  • Pottakirja mainittiin erikseen monessa kommentissa
    • En ollut koskaan kuullutkaan tällaisesta.
    • Näitä on PALJON!
  • Pottatarra – eli mustaan tarraan muutuu kuva kun lapsi pissaa pottaan
    • Hauska idea! Epäilen silti, että toimiiko ehkä vasta lähempänä 2 v ikää?
  • Potta usein esillä keskeisellä paikalla kodissa, jotta lapsi voi tutkailla sitä
    • Lapsi voi istua potalla myös vaatteet päällä
  • Paljon kehumista
    • Myös “vain” siitä, että lapsi istuu potalla vaikka tuotoksia ei tulisi
  • EI STRESSIÄ
  • Moni myös sanoi, että taito tulee aikalailla itsellään – eli turha pingottaminen pois
Meillä paras viihdyke on autot!

Pottakirjalista

Ehkäpä eniten saamissani ohjeissa toistui kirja ja siis pottakirja. Me emme itse tästä vielä niin hyödy, sillä Onnia ei kirjat kiinnosta, MUTTA tässä on teille lista Pottakirjoista. Tämä on ehkäpä yksi äitiyteni isoimmista yllätyksistä 😀 Miten voi olla olemassa näin monta pottakirjaa???

Täältä pesee:

  • Tutki! Pottaa
  • Peppe potalla
  • Koiranpentu potalla
  • Kaikki pienet potalle
  • Emppu ja iso punainen potta
  • Vessavintiöt: muistele tätä kun sinulla on hätä
  • Minun pottakirjani: pottaharjoittelun palkinnoksi kunnon aplodit!
  • Pottamusiikkia
  • Pottasupersankari: isojen poikien housut jalkaan
  • Max potta
  • Oona ja Eetu: ei hätää!
  • Piraatti-Paten potta: pottaharjoittelua pojille
  • Prinsessa-Paulan potta: pottaharjoittelua tytöille
  • Jag har fått en potta

Kirjalistan lähetti @naperonpaiva

Anopin vinkit

Onnea on ihana anoppi. Sen lisäksi, että anoppini on ihana, sydämellinen ja hauska tyyppi sekä tietysti mahtava mummu, hän on ammatiltaan perhepäivähoitaja. Anoppini on neljän lapsen äiti; esikoinen ja kolmoset. Hänellä on vuosikymmenten kokemus lasten hoitamisesta ja kasvattamisesta. <3 On helpottavaa voida aina kääntyä hänen puoleensa, jos jokin asia mietityttää.

Tällaiset ohjeet hän antoi:

“Pottailu kannattaa aloittaa 6-8 kk iässä, jolloin lapsi ei osaa vielä nousta seisomaan. Rauhassa pottailee riittävän usein. Pottailusta kannattaa tehdä mukavaa virikkeiden avulla”.

Niin, eli tosiaan hupsis vähän myöhässä ollaan. Mutta oppinee Onnikin ennenkuin eskariin menee. 🙂

Kärsivällisyyttä, toistoja, yritystä ja pitkää pinnaa

Pääpointit selkeästi olivat se, että usein potalle, tehdään siitä kiva juttu, lapselle mieleistä kivaa tekemistä, paljon kehumista, kärsivällisyyttä äidille (ja isälle). Jos lapsi ei ole valmis, niin ei kannata “väkisin” yrittää. Harjoituksia, harjoituksia, harjoituksia. 🙂

Kuinka usein sanonkaan asiakkailleni, että unitreenit vaativat toistoja, kärsivällisyyttä ja johdonmukaisuutta. Tulee onnistumisia ja takapakkia. Myönnän olevani aika kärsimätön tyyppi, joten tämä pottailu on siis samalla minullekin hyvää harjoitusta, meinaan hermojen :D.

Moni myös muuten sanoi, että pottailussa taantumat ovat yleisiä ja normaalia. Eli aivan kuin unissakin. Tämä täytyy kyllä painaa itselle mieleen.

Nyt aion jatkaa hyvin alkaneita treenejä. Usein, mutta kuitenkin Onnin tahdissa. Tärkeätä on, että toistoja tulee. Mukavia hetkiä kehujen kera, vaikka potta ensin jäisikin vielä tyhjäksi. 🙂

Allaolevassa kuvassa me ollaan Onnin kanssa treenaamassa. Minä mallina (huom kuvaustilanteessa oli alkkarit jalassa :D)

Nasukin oli kannustamassa!

Tsemppiä kaikille pottareeneihin. Ei ressata <3 Tule ihmeessä kommentoimaan ja kertomaan Sinun vinkkisi ja onnistumisesi !:)

Pottaterveisin,

Uniohjaajanne ja pottailuamatööri

Teija / Uneksija

Kuinka rauhoittaa itkuinen vastasyntynyt ja auttaa hänet unten maille?

Olen opiskellut vastasyntyneiden ja vanhempien vauvojen teoriaa tammikuusta asti. Matkan varrella luentoja katsoessa ja kirjoja lukiessa on tullut paljon uusia oivalluksia. Monesti on tullut myös mietittyä: ”voi olisinpa tiennyt tämän viime kesänä, kun Onni oli aivan pieni”. Sain tavata pari päivää sitten noin kahden kuukauden ikäisen vauvan – voi kun hän oli pieni. ❤️ Kuinka pieniä ne vauvat ovatkaan syntyessään… Ainakin haaveissani saan joskus vielä kokea sen uudelleen.

Kun esikoisemme oli vastasyntynyt, hän itki melko paljon. Tai siltä se ainakin tuntui. Vauvat itkevät – se on heidän ainoa tapansa kommunikoida aivan elämänsä alkutaipaleella. Itseasiassa vauvojen itkuisuus alkaa lisääntyä noin toiselta elinviikolta ja on huipussaan kuuden viikon iässä, josta se lähtee taas laskuun. Tämä tieto olisi itseasiassa helpottanut viime kesänä. Pojan itkuisuus oli siis yksi niistä kuuluisista ”vaiheista”.

Lue lisää…

Opinnot hyvässä vauhdissa!

Tämä on muuten aivan ensimmäinen blogitekstini. Uusi blogi on siis syntynyt. ☺

Avaan vielä tähän alkuun lyhyesti suhdettani uneen. Toki teitä kaikkia kiinnostaa enemmän, että miten vauvamme oppisivat nukkumaan kuin se, että miksi Teija tykkää nukkumisesta. Mutta lyhyesti siis: olen itse asiassa ollut itse aina verrattain huono nukkuja. Lapsuudesta asti olen aina heräillyt ja käynyt öisin vessassa – muistan kuinka lapsuuden kodissa osasin mennä yöllä silmät kiinni tutun reitin vessaan.  Sittemmin aikuisuuden iskiessä painoksi harteille (heh), on aina välillä tullut pohdittua aamuyön tunteina kaikenlaisia asioita. Esimerkiksi sisustusta, mitkä kengät ostaisin, mitä haluan tehdä isona ja mikä on elämän tarkoitus niin ja että hommaankohan joskus vielä moottoripyörän vai en. Sanomattakin on selvää, ettei tuollaisia pohtiessa aina tule uni takaisin silmään…

Lue lisää…