Näin pääset eroon katkeruudesta

 

Valtaosalle meistä katkeruus tulee ennemmin tai myöhemmin tutuksi. Katkeruutta kuvataan yleensä kuluttavana, jäytävänä ja painavana tunteena, jota ei mielellään kokisi lainkaan ja silti se väkisin painaa alleen. Katkeruutta on myös hyvin erilaisia ”laatuja”. Klassisesti katkeruus mielletään tunteeksi, joita koetaan (menneisyyden) väärintekijöitä kohtaan. Ex-kumppanit päätyvät melko usein tälle persona non grata-listalle, mutta yllättävän moni on jossain määrin katkera myös nykyiselle puolisolle, ystäville tai esimerkiksi vanhemmilleen. Moni kokee katkeruutta myös omia toimiaan tai elämän sattumia kohtaan. Vaikka tässä blogikirjoituksessa käsitellään pääasiassa toisia ihmisiä kohtaan koettuja katkeruuden tunteita, noudattaa polku itselleen anteeksiantamiseen ja elämän yleiseen epäreiluuden hyväksyntään pitkälle samaa kaavaa.

 

1. Tunteen tunnistaminen

Ensimmäinen vaihe katkeruudesta eteenpäin ja sen hyväksymiseen, on tunteen nimeäminen ja tunnistaminen. Katkeruus saattaa hävettää ja siksi se verhotaan helposti ”hyväksyttävämpiin” tunteisiin, kuten vihaksi, inhoksi tai välinpitämättömyydeksi. Katkeruus on kuitenkin lopulta vain tunne muiden joukossa, ja katkeruuden tunteet eivät tee kenestäkään ”katkeraa eukkoa”. Asiaa ei tietenkään ole pakko kuuluttaa kirkossa, mutta itselleen voi puhua ääneen ja kokeilla myöntää olevansa katkera jollekin ihmiselle tai tapahtumalle.

 

Tunteen arvottamisen sijaan, mieti missä ja miten katkeruus tuntuu kehossasi ja mielessäsi. Voit myös tunnustella missä ja miten muut tunteet tuntuvat. Ehkä huomaat kaikkien tunteiden tuntuvan omilla tavoillaan ja lopulta yksi tunne ei lähtökohtaisesti ole toista parempi tai huonompi. Olisiko katkeruuden tunnetta mahdollista lähestyä mielenkiinnolla ja uteliaisuudella?

 

2. Huomaa hyvä

Kaikissa ihmisissä on jotain hyvää ja lähtökohtaisesti kukaan ei ole mikään ihmishirviö. Ihmisillä on kuitenkin vaihtelevat tunnetaidot, erilaiset kyvyt kokea empatiaa ja myötätuntoa, omanlainen oikeuskäsitys ja yksilölliset voimavarat. Meillä kaikilla on omat hankaluutemme elämässä, joihin vaikuttavat lukemattomat päällepäin näkymättömät tekijät aina genetiikasta, kasvuympäristöstä ja menneisyyden kokemuksista alkaen.

 

Pääasiassa ihmiset haluavat toisilleen hyvää. Toisilla oma rikkinäisyys johtaa itsekkäisiin ratkaisuihin ja toisilla on enemmän voimavaroja tehdä aktiivisesti hyviä tekoja. Käytännössä kukaan ei kuitenkaan aktiivisesti halua satuttaa läheisiään, mutta silti ihmissuhteissa voi ajautua uskomattomiin umpisolmuihin.

 

On täysin luonnollista leimata esimerkiksi pettäjä ja väärintekijä yksinkertaisesti läpimädäksi sosiopaatiksi ja loukatuksi joutuneella ihmisellä on tähän täysi oikeus. Joskus omaa rintaa puristavasta katkeruudesta pääsee kuitenkin eteenpäin vasta kun pystyy antamaan väärintekijälle vähän ihmisyyttä takaisin. Tämä ei missään nimessä tarkoita, että katkeruutta aiheuttanut henkilö pitäisi mahdollisesti ottaa osaksi omaa arkea, mutta joskus jo ihan vain väärintekijän rikkinäisyyden tunnistaminen auttaa pääsemään eteenpäin. Voisitko esimerkiksi kuvitella väärintekijän pienenä lapsena? Entä vanhana ja hauraana? Haavoittuvana teini-ikäisenä?

 

3. Astu toisen saappaisiin

Olisiko katkeruutta aiheuttava tilanne tai tapahtuma mahdollista nähdä toisen silmin? Sinua kohtaan väärin toiminut ei todennäköisesti milloinkaan pysty antamaan millään tavalla tyydyttävää selitystä toiminnalleen, mutta voisitko keksiä selityksiä itse? Joillekin on myös riittävän lohdullista todeta, että väärintekijä ei vain pystynyt parempaan, vaikka olisi varmasti halunnut. Ehkä tekijän rikkinäisyys ja siitä johtunut itsekkyys vaati niin paljon huomiota, ettei toisten ihmisen hyvinvoinnin huomioimiselle ollut tilaa.

 

4. Harjoita myötätuntoa

Kaikki tunteesi ovat oikein. Mikään tunne ei itsessään ole väärä tai vaarallinen. Yritä kohdella itseäsi myötätuntoisesti. Katkeruuden tunteella on tärkeä tehtävä: suojella sinua ihmisiltä ja tilanteilta, jotka ovat sinulle haitallisia. Olisiko katkeruuden tunnetta mahdollista kohdata kiitollisuudella? On hienoa, että (ainakin alitajuisesti) huolehdit itsestäsi ja omista rajoistasi! Sinua on kohdeltu väärin ja epäreilusti, et ole saanut kunnollista selitystä tai anteeksipyyntöä. Olet ehkä tarjonnut lukuisia mahdollisuuksia parantaa käytösmalleja ja silti sinua on kohdeltu toistuvasti väärin.

 

Tiedät ansaitsevasi parempaa ja tämä on katkeruuden valoisa puoli! Pyri siis kohtelemaan itseäsi erityisellä lämmöllä ja lempeydellä, kun katkeruuden tunne vyöryy ylitsesi. Katkeruus on näkymätön haava, jota kannattaa aktiivisesti parannella. Näe itsesi toipilaana, joka tarvitsee aivan erityistä hellyyttä ja huolenpitoa.

 

5. Sanoita tunteitasi

Joissain tapauksissa katkeruuteen jää hautumaan pahasti ja elämässä pääsee eteenpäin vasta ammattiavun turvin. Ennen psykologin tai psykoterapeutin juttusille hakeutumista voi kuitenkin kokeilla kevyempiä keinoja sisäisen umpisolmun purkamiselle.

 

Voisiko tapahtunutta ja tuntemuksia mahdollista kirjata ylös? Käsin kirjoittaminen on erityisen tehokasta, mutta kännykkä tai tietokone käy myös! Tekstiä ei tarvitse milloinkaan jakaa, mutta voit itse palata siihen aina tarvittaessa. Kirjoitettua tekstiä kannatta myös muokata aina sitä mukaan, kun kokee itse edistyneensä.

 

Ystävien ja läheisten tuki on myös merkityksellistä! Ystäviltä voi saada ymmärrystä ja tukea vaikeiden tunteiden käsittelyyn. Joskus hyväksyvässä ilmapiirissä puhuminen itsessään on jo parantava kokemus. Ystävät saattavat myös auttaa omien tunteiden nimeämisessä ja tilanteen sanoittamisessa, mikä saattaa tuntua vahvistavalta.

 

6. Aseta ja pidä rajat

Kaikilla tunteillamme on tarkoitus (katso kohta 4). Katkeruus auttaa asettamaan rajoja. Saatat olla jo niin pitkällä, että toivot sinua väärin kohdelleelle (pääasiassa) hyvää elämään ja katsot toisinaan päätään nostavaa katkeruutta mielenkiinnolla, mutta joudut ehkä asettamaan tiukkojakin rajoja (mahdolliselle) yhteydenpidolle. On myös täysin hyväksyttävää sulkea väärintekijä kokonaan pois elämästäsi ja silti luopua katkeruuden tunteesta (tai ainakin hyväksyä se).

 

On normaalia hakea ja kokeilla sinua ja läheisiäsi parhaiten palvelevia rajoja. Joskus ensimmäinen rajanveto ei osu oikeaan ja joudut uudestaan loukatuksi. Jos mahdollista, rajat kannattaa ilmaista kaikille osapuolille jämäkästi, mutta niin suurella ymmärryksellä ja lämmöllä kuin vain mahdollista. Odotettavissa saattaa olla vastustusta, suuttumusta tai esimerkiksi täysi mykkäkoulu. Muista pysyä määrätietoisena rajojesi kanssa – niiden tarkoitus on suojella sinua ja läheisiäsi. Anna kaikille (myös itsellesi) aikaa sopeutua uuteen tilanteeseen.

 

7. Ole kiitollinen

Kiitollisuusharjoitukset ovat positiivisen psykologian toimivimpia interventioita. Suosituin (ja todistetusti toimiva!) metodi on listata 2–4 viikkoa joka ikinen päivä kolme asiaa, joista on kiitollinen. Asiat voivat olla pieniä tai isoja. Tärkeää on listata edes jotain. Tämä menetelmä ei vaadi minkään asteen meditaatioita tai ajatusharjoitteita – säännöllinen kiitollisuudenaiheiden listaaminen (kirjallisesti puhelimeen, mutta mieluiten käsin paperille) riittää.

 

On hyvin hankalaa olla katkera ja kiitollinen samaan aikaan. Kun kiitollisuuden tunteita vahvistaa, jää katkeruudelle vähemmän tilaa.

 

8. Pyri elämään omannäköistä elämää

Kiitollisuuden lisäksi, arkeen on hyvä lisätä muitakin itselleen mieluisia asioita. Kyseessä voi olla jotain pientä, kuten mukava äänikirja tai pullan leipominen, mutta jos elämäntilanne sallii, voi kokeilla uusia harrastuksia, sisustaa kotia tai esimerkiksi oppia uusia taitoja.

 

Pullan leipominen ja katkeruudessa vellominen ei tahdo onnistua yhtä aikaa. Kun on syventynyt mukavaan tekemiseen, on helpompi hyväksyä ohimenevä katkeruuden pisto, tunnistaa se osaksi tätä hetkeä ja jatkaa omia touhujaan.

 

9. Luovu kontrollista

Opettele tunnistamaan ne asiat, joihin voit vaikuttaa. Mikään menneisyyden tapahtuma ei lukeudu näihin. Et myöskään voi vaikuttaa muiden ihmisten ajatuksiin, tekoihin tai reaktioihin. Lopulta vaikutusvaltasi rajoittuu melko tarkasti itseesi ja nykyhetkeen. Kontrollista luopuminen tuo usein rauhaa ja tilaisuuden hyväksyä asiat sellaisina kuin ne ovat. Kun huomaa, että tilannetta vastaan on turhaa taistella, mieli kehittää vaihtoehtoisia selviytymiskeinoja. Jatkuva taistelu on henkisesti uuvuttavaa, joten irti päästäminen tuo helpotusta.

 

On tärkeää ymmärtää, että katkeruuden kanssa eläminen ja siitä irti päästäminen tai sen hyväksyminen osaksi elämää ei ole suora, lineaarinen prosessi. Jotkin päivät ovat parempia kuin toiset. Saatat toisinaan tuntea väärintekijää kohtaan aitoa hyväksyntää ja toivoa hänelle hyvää ja seuraavana päivänä mielesi valtaa taas sadistista vihaa tihkuva katkeruus. Tämä on täysin normaalia. Joskus, vielä vuosienkin päästä, on palattava alkuun; tunnistaa katkeruuden tunne, yrittää inhimillistää väärintekijää, harjoitettava itsemyötätuntoa, sanoittaa kipua, suhtautua katkeruuteen mielenkiinnolla, asettaa uusia rajoja, tehdä kiitollisuusharjoituksia, tuoda omaan elämään lisää hyvää ja opetella luopumaan kontrollista.

 

10. Hae ammattiapua

Katkeruuden kalvamana ei tarvitse kärvistellä yksin kotikonstein. Tilannetta voi purkaa myös ammattilaisen kanssa. Etenkin ratkaisukeskeiset terapeutit työskentelevät päivittäin asiakkaiden kanssa, joilla ei välttämättä ole taustalla mitään varsinaisia mielenterveyden ongelmia, mutta arjen ilo jää vaikeaksi koetun katkeruuden alle. Ammattilaisen kanssa pääset purkamaan tilannetta ja saat juuri sinulle räätälöityjä työkaluja. Psykologi tai psykoterapeutti voi myös tarvittaessa auttaa sinulle sopivien rajojen pohtimisessa ja saat tukea hankalan tunteen hyväksymiseen.