Ovatko unikoulut haitallisia lapsille?

Tiivistelmä väsyneille vanhemmille: Unikoulut eivät välttämättä yhtenäistä tai pidennä lapsen unta, mutta ne näyttävät parantavat vanhemman jaksamista ja mielialaa. Seurantatutkimuksissa ei ole havaittu unikoulujen vaikuttavan lapsen psykologiseen hyvinvointiin, kognitiivisiin kykyihin tai lapsen ja vanhemman väliseen kiintymyssuhteeseen.

 

Vauvojen ja lasten uniasiat herättävät vanhemmissa toisinaan paljon tunteita. Vanhemmat saattavat olla huolissaan paitsi omasta jaksamisestaan, mutta myös lapsen riittävä unensaanti mietityttää. Vanhemmalle mahdollisesti jo kertynyt univaje ja uusi elämäntilanne kiristävät tunteita entisestään ja saattavat osaltaan johtaa kärjistyneisiin keskusteluihin muun muassa sosiaalisen median kanavilla. Kuormittuneena ja väsyneenä kaikki omista toimintatavoista ja ajatusmaailmasta poikkeavat tavat olla vanhempi saattavat herättää tunteita, joita ei ”normaalitilanteessa” lainkaan tunnistaisi omaksi.

 

Tietoa vauvan normaalista unesta ei aina saa edes pyytämällä, joten on aivan luonnollista, että kymmenen kertaa yössä hulinoiva vauva herättää vanhemmissa kummastelua. Syytä huoleen ei kuitenkaan (yleensä) ole – normaalisti kehittyvä, terve vauva saa kyllä vuorokaudessa riittävästi lepoa, vaikka vanhemmat eivät saisikaan! Vauvat itkevät ja ähisevät unissaan ja osaavat syödä tukevasti höyhensaarilla. Kunhan vauvan unihygienia on kunnossa ja hänellä on hyvä olla, tulee unta riittävästi (siis vauvalle, ei välttämättä vanhemmalle!).

 

On kuitenkin äärettömän tärkeää muistaa, että vauvan kokonaisvaltainen hyvinvointi riippuu täysin vanhempien jaksamisesta. Usein vanhemmat yrittävät selvitä univajeen kanssa aivan liian pitkään, sillä unikouluilla on edelleen huono maine. Unikoulua harkitseva tai toivova vanhempi saattaa myös kohdata arvostelua lähipiirissä ja sosiaalisessa mediassa. Tässä kirjoituksessa en käsittele lainkaan ”huudatusunikoulua”, eli englanniksi cry-it-out metodia tai CIO:ta ja tätä metodia en voi myöskään suositella toteutettavaksi ilman terveydenhuollon ammattilaisen valvontaa ja huolellista tilannearviota.

 

Uniohjaajilla on yleensä repertuaarissaan useampia erilaisia unikoulumetodeja, joista tunnetuimpia ja tutkituimpia ovat Ferber metodi, tuoliunikoulu ja rytmitys (Mindell et al., 2006). Yhteistä näille tekniikoille on pyrkimys auttaa lasta itsenäisesti yhdistämään unisyklejä ja/ tai itsenäinen nukahtaminen. Huomionarvoista on, että raskausaikana vanhemmalle tarjottu tieto vauvojen unesta ja unihygieniasta (Mindell et al., 2006) auttoi vauvoja nukkumaan ”läpi yön” (eli 5–6 tuntia yhtäjaksoisesti) 75% tapauksista jo kolmen viikon iässä kun kontrolliryhmästä samaan tulokseen pääsi alle puolet vauvoista. Mitään unikouluja ei tietenkään vastasyntyneelle pidetty – raskaana olevalle vanhemmalle ainoastaan tarjottiin kattavasti tietoa vauvan unesta ja unihygieniasta. Tulokset puhuvat sen puolesta, että unihygienian huomiointi ja tieto vauvan biologisesti normaalista unesta tukivat vauvan unta merkittävästi.

 

Unikouluista (siis muista kuin CIO) on tehty suhteellisen vähän tutkimuksia, vaikka aihe koskettaa lähes kaikkia länsimaisia perheitä. Unikoulujen toimivuudesta on saatu osittain ristiriitaista tietoa. Yksittäiset tutkimukset saattavat tuottaa lähes uskomattomia tuloksia unikoulujen tehokkuudesta ja osassa tutkimuksista ei välttämättä havaittu mitään (tai vain hyvin vähäisiä) vaikutuksia vauvan uneen. Yhteistä lähes kaikille tutkimuksille kuitenkin on, että vanhemman mieliala ja jaksaminen paranivat perheissä, joissa toteutettiin suositeltuja, lempeitä unikoulumetodeja, vaikka lapsen tosiasiallinen unimäärä ei olisi juurikaan kohentunut tai heräämisten määrä vähentynyt (Fangupo et al., 2021; Gardisar et al., 2016; Hiscock et al., 2008; Mindell et al., 2006). Huomionarvoista on, että viiden vuoden seurantatutkimuksessa ei havaittu mitään eroa unikoulutettujen ja ei-unikoulutettujen lasten välillä (unikoulu toteutettiin 7 kk iässä ja osallistujia oli 225) kun lapsen hyvinvointia mitattiin kymmenellä eri tasolla, joihin kuuluivat mm. stressi, uni, kiintymyssuhde ja haastava käytös (Price et al., 2012). Vastaavia tuloksia on saatu useissa lyhyemmissä seurantatutkimuksissa (mm. Gradisar et al., 2016; Hiscock et al., 2008).

 

Tutkimusten perusteella huolella toteutettu lempeä unikoulu ei siis vaikuta lapsen kehitykseen tai hyvinvointiin negatiivisesti, mutta toisaalta positiivisista vaikutuksista lapsen unen laatuun ei ole saatu selkeää näyttöä. Voisikin ajatella unikoulun ensisijaisen tarkoituksen olevan yöllisen signaloinnin rajoittaminen ja itsenäisen nukahtamisen taitojen harjoittelu ja tätä kautta vanhemman hyvinvoinnin ja jaksamisen tukeminen.

 

Lapsen ensisijaisen hoivaajan terveys ja toimintakyky eivät ole merkityksettömiä asioita! Tutkimusten mukaan unikoulua pitäneissä perheissä ensisijainen hoivaaja sai enemmän unta, mikä kohensi hoivaajan psyykkistä ja fyysistä terveydentilaa. Positiivisia vaikutuksia havaittiin myös kognitiivisissa kyvyissä (Kempler et al., 2016; Mindell et al., 2010; Meltzer et al., 2007). Paremmalla unella oli myös suotuisia vaikutuksia vanhemman kokemaan stressiin ja synnytyksen jälkeiseen masennukseen (Meltzer & Mindell, 2007). Onnistunut unikoulu voi olla vanhemmalle voimaannuttava kokemus ja parantaa itseluottamusta (Mindell et al., 2006). Paremmin levännyt vanhempi jaksaa pitää huolta sosiaalisista suhteistaan ja tehdä itselleen nautinnollisia asioita, mikä lisää harmoniaa ja yleistä hyvinvointia perheessä.

 

Minkään lempeän unikoulun ei ole pitkissäkään seurantatutkimuksissa havaittu heikentävän lapsen hyvinvointia tai kiintymyssuhdetta millään tavalla. Unikoulun aikainen johdonmukaisuus, metodin oikea valinta ja asiantunteva ohjaus ja neuvonta ovat kuitenkin tärkeässä asemassa.

Opastus vauvan uniasioihin jo raskausaikana olisi hyvin suotavaa, mutta unikoulu saattaa olla tärkeä työkalu perheessä, jossa ensisijainen hoivaaja on esimerkiksi uupumisvaarassa tai synnytyksen jälkeisen masennuksen riskiryhmässä. Erilaisia nukkumisvaihtoehtoja perheille on lukemattomia erilaisia ja kaikki vaihtoehdot eivät välttämättä sisällä mitään perinteisiä unikoulun elementtejä. Uneksijan koulutetut ja kokeneet uniohjaajat osaavat auttaa tilanteessa kuin tilanteessa ja neuvoa juuri teidän perheellenne parhaiten sopivan lähestymistavan ehdottoman turvallisilla ja testatuilla ohjeilla, jotka tukevat imetystä, kiintymyssuhdetta ja koko perheen hyvinvointia.

 

Jos uniasiat mietityttävät, varaa aika täältä Uneksijan uniohjaajille.

 

Team Uneksijan Elina

 

ps. Katso myös Uneksija unioppaat täältä 

 

Lähteet

 

Fangupo, L. J., Haszard, J. J., Reynolds, A. N., Lucas, A. W., McIntosh, D. R., Richards, R., Camp, J., Galland, B. C., Smith, C., & Taylor, R. W. (2021). Do sleep interventions change sleep duration in children aged 0–5 years? A systematic review and meta-analysis of randomised controlled trials. Sleep Medicine Reviews, 59, 101498. https://doi.org/10.1016/j.smrv.2021.101498

 

Gradisar, M., Jackson, K., Spurrier, N. J., Gibson, J., Whitham, J., Williams, A. S., Dolby, R., & Kennaway, D. J. (2016). Behavioural Interventions for Infant Sleep Problems: A Randomized Controlled Trial. Pediatrics, 137(6), e20151486. https://doi.org/10.1542/peds.2015-1486

 

Hiscock, H., Bayer, J. K., Hampton, A., Ukoumunne, O. C., & Wake, M. (2008). Long-term mother and child mental health effects of a population-based infant sleep intervention: cluster-randomized, controlled trial. Pediatrics, 122(3), e621-e627.

 

Hiscock, H., & Wake, M. (2002). Randomised controlled trial of behavioural infant sleep intervention to improve infant sleep and maternal mood. BMJ, 324(7345), 1062-1065. https://doi.org/10.1136/bmj.324.7345.1062

 

Kempler, L., Sharpe, L., Miller, C. B., & Bartlett, D. J. (2016). Do psychosocial sleep interventions improve infant sleep or maternal mood in the postnatal period? A systematic review and meta-analysis of randomised controlled trials. Sleep Medicine Reviews, 29, 15-22. https://doi.org/10.1016/j.smrv.2015.08.002

 

Meltzer, L. J., & Mindell, J. A. (2014). System atic review and meta-analysis of behavioural interventions for pediatric insomnia. Journal of Pediatric Psychology, 39(8), 932-948. https://doi.org/10.1093/jpepsy/jsu041

 

Meltzer, L. J., & Mindell, J. A. (2007). Relationship between child sleep disturbances and maternal sleep, mood, and parenting stress: A pilot study. Journal of Family Psychology, 21(1), 67-73. https://doi.org/10.1037/0893-3200.21.1.67

 

Middlemiss, W., Granger, D. A., Goldberg, W. A., & Nathanson, L. (2012). Asynchrony of mother-infant hypothalamic-pituitary-adrenal axis activity following extinction of infant crying responses induced during the transition to sleep. Early Human Development, 88(4), 227-232. https://doi.org/10.1016/j.earlhumdev.2011.08.010

 

Mindell, J. A., Kuhn, B., Lewin, D. S., Meltzer, L. J., & Sadeh, A. (2006). Behavioral treatment of bedtime problems and night wakings in infants and young children. Sleep, 29(10), 1263-1276. https://doi.org/10.1093/sleep/29.10.1263

 

Mindell, J. A., Sadeh, A., Kohyama, J., & How, T. H. (2010). Parental behaviors and sleep outcomes in infants and toddlers: A cross-cultural comparison. Sleep Medicine, 11(4), 393-399. https://doi.org/10.1016/j.sleep.2009.11.011

 

Price, A. M., Wake, M., Ukoumunne, O. C., & Hiscock, H. (2012). Five-year follow-up of harms and benefits of behavioral infant sleep intervention: randomized trial. Pediatrics, 130(4), 643-651.