Eroahdistus

Ahdistus viittaa patologiseen mielenterveyden häiriöön, johonkin ”normaalista” poikkeavaan ja hoitoa vaativaan tilaan ja siksi eroahdistus terminä voi olla harhaanjohtava. Oireet (jopa hyvin voimakkaat), jotka miellämme kuuluvan eroahdistukseen, ovat pääasiassa täysin normaaleita ja kuuluvat lapsen kasvuun. On myös hyvä huomata, että Suomessa alle 6-vuotiaiden ei katsota kärsivän eroahdistushäiriöstä ja edes USAssa (tuossa diagnoosien luvatussa maassa) eroahdistushäiriö-diagnoosia ei voida asettaa alle 3-vuotiaalle.

Vauvojen ja lasten mielenterveyttä tutkivien keskuudessa onkin osittain siirrytty puhumaan eroahdistuksen sijaan lapsen läheisyydentarpeesta, jonka intensiteetti ja ilmaisutavat vaihtelevat eri kehitysvaiheissa. Lapsi ilmaisee läheisyydentarvetta erilaisilla keinoilla aina pienistä pyynnöistä raivokkaisiin tunteenpuuskiin. Vauvat ja lapset ovat täysin hoivaajiensa varassa ja hoivaajan välittömässä läheisyydessä pysyminen on ollut esimerkiksi kivikaudella eläneen ihmislapsen elinehto. Maailma on meille 2020-luvun Suomessa eläville paljon turvallisempi, mutta biologisesti olemme edelleen esiäitiemme kaltaisia. Vauvoille ja useimmille isommillekin lapselle hoivaajista erossa oleminen on vaistomaisesti pelottavaa ja voimakaskin hätääntyminen on normaalia.

Eroahdistus tai läheisyyden tarpeen signalointi alkaa yleensä siinä vaiheessa, kun vauva ymmärtää olevansa ensisijaisesta hoivaajastaan erillinen olento. Lapsi vastustaa ja pelkää erossaoloa voimakkaimmin noin 1.5–2 vuoden iässä ja vaihe lähtee helpottamaan noin kolmen vuoden iässä. Kouluikään mennessä lapselle on yleensä kehittynyt niin vahva perusturvallisuuden tunne ja itsesäätelytaitoja, ettei ensisijaisista hoivaajista ja omasta kodista erossaolo koulupäivien aikana aiheuta lapsessa ahdistunutta tai pelokasta oloa. Kuitenkin elämän muutoskohdissa isommankin lapsen läheisyyden tarve saattaa nopeasti kasvaa ilman, että kyse on eroahdistushäiriöstä.

Miten helpotan (ero)ahdistuneen lapsen oloa?

1. Hyväksy ja huomioi lapsen tunne. Lapsen hätä ja pelko ovat hänelle täysin todellisia. Valtaosa meistä pelkää asioita, jotka tuntuvat toisista epärationaalisilta. Pelon tunne on silti aito.
2. Harjoitelkaa hyvästejä. Voitte hyvästellä vessakäyntien yhteydessä tai sanoa heipat kukkuu-leikin yhteydessä, jos vessareissun aikainen erossaolo on vielä liian jännittävää. Vessareissun kestoa tai piilossaoloaikaa voi pyrkiä lapsen ehdoin venyttämään.
3. Tehkää hyvästelyistä rituaali. Luo hyvästien ympärille lyhyt ja positiivinen rutiini, jonka toistatte aina mahdollisimman samankaltaisena.
4. Pidä kiinni lupauksista. Pieni lapsi ei ymmärrä kelloa, mutta voit kertoa aamulla päiväkodissa tulevasti hakemaan ”päiväunien ja välipalan jälkeen” tai jos käyt illalla jossain, voit luvata palaavasi ”Pikku Kakkosen ja iltapalan jälkeen”.
5. Luo tilaa itsenäisyydelle. Tuota lapselle kokemuksia pystyvyydestä ja päätöksenteosta. Pyydä lapsen apua päivän askareisiin ja muista kehua lasta kovaan ääneen ”puhelimessa” tai vieraille. Anna lapsen tehdä ikätasoisia päätöksiä ja kehu hyvistä valinnoista.
6. Valmistele hyvissä ajoin. Kerro lapselle lähestyvästä erossaolosta ennakkoon. Selitä mahdollisimman tarkasti mitä on tapahtumassa ja muista kerrata lähestyvä tilanne lapsen kanssa. Kerro jo valmiiksi kaikista mukavista asioista, joita lapsi tekee erossaolonne aikana.
7. Pysy rauhallisena. Näytä, että itse luotat lapsen hoitajaan ja tilanteeseen ja että vaikka sinullekin tulee lasta ikävä, ei ikävän tunne ole vaarallinen. Kun et itse ole jo valmiiksi jännittynyt tilanteesta, on lapsen helpompi suhtautua eroon luottavaisesti.
8. Valokuvat ja turvaesineet. Osa lapsista tukeutuu mielellään kodista ja ensisijaisista hoivaajista muistuttaviin esineisiin. Näitä pidetään herkästi ”pienten lasten juttuna”, mutta vielä kouluikäiset hyötyvät esimerkiksi unilelusta.
9. Kannusta lasta ilmaisemaan tunteitaan. Jotta normaaliin kehitykseen kuuluvasta eroahdistuksesta ei pääsisi kehittymään varsinaista häiriötä, on tärkeää, ettei lapsi joudu patoamaan tunteitaan. Vaikka päiväkodin eteisessä tai illalla ennen nukkumaanmenoa tuleva ”romahdus” ei välttämättä tunnu ihanteelliselta, on hyvä, että lapsi ilmaisee läheisyydentarpeitaan.
10. Rutiinit ja riittävä lepo. Etenkin herkän ja hätääntymiseen taipuvan lapsen päivärytmi tulisi pitää mahdollisimman samanlaisena ja hänelle tulisi varata erityisen paljon kiireetöntä aikaa yhdessäoloon ja lepoon. Tiettyjen asioiden tulisi aina seurata toisiaan. Johdonmukainen ja reilu arjen rytmi hyödyttää erityisen paljon herkkää lasta.

+ Bonusvinkki: Vanhemman tehtävä ei ole kovettaa tai ”karaista” lasta kestämään erossaoloa. Lapsi on kyllä jossain vaiheessa valmis tutkimaan maailmaa itsenäisemmin, itseensä luottaen.

Miten erottaa normaali eroahdistus eroahdistushäiriöstä?

Kun kyse on vauvasta tai pienestä lapsesta, kyse on aina normaalista reaktiosta. Lapset vaistomaisesti haluavat pysyä hoivaajien lähellä ja biologisesti tuo vaisto on ollut ehto lajimme selviytymiselle. Näinä voimakkaan läheisyydentarpeen kausina kannattaa välttää isoja muutoksia ja pyrkiä tarjoamaan läheisyyttä ja läsnäoloa tehostetusti. Nämä erityisen voimalliset kaudet kestävät tavanomaisesti muutamista viikoista kuukauteen ja jos vain mahdollista, kannattaa odottaa vaiheen yli, mikäli esimerkiksi omaan huoneeseen siirtyminen on tulossa ajankohtaiseksi. Tyypillisesti näitä kausia mahtuu lapsuuteen useampia.

Joskus on tarpeen huomioida, että lapsi saattaa kuulua eroahdistushäiriön riskiryhmään ja myöhemmin eroahdistushäiriöstä kärsivät ovat yleensä ilmaisseet pienempänä voimakasta läheisyydentarvetta (ja eivät ehkä tulleet kohdatuksi toivomallaan tavalla). Eroahdistushäiriö on tavallisempi tytöillä ja linkittyy usein myös muihin ahdistuneisuushäiriöihin, jotka tapaavat olla perinnöllisiä. Kiintymyssuhteen laadun on myös tutkittu vaikuttavan eroahdistushäiriöön. Turvallinen kiintymyssuhde ja johdonmukainen kasvatustyyli suojaavat lapsuusiän ahdistushäiriöiltä, mutta kaikki lapset ilmaisevat jollain tavalla läheisyyden tarpeitaan.

Jos havaitset lapsella näitä oireita hänen tullessa viskari-eskari-ikään, on asia hyvä ottaa neuvolassa esille.

1. Lapsi kieltäytyy erossaolon pelossa ehdottomasti osallistumasta mihinkään toimintaan (ystävän syntymäpäiväjuhlat yms) ja esiopetukseen osallistuminen on lapselle epämieluisaa juuri ensisijaisista hoivaajista erossaolon takia.
2. Lapsi pelkää jatkuvasti menettävänsä läheisensä esimerkiksi sairaudelle tai onnettomuudelle. Aihe on usein puheissa ja leikeissä läsnä.
3. Lapsella on paljon painajaisia, joissa toistuu vanhemmasta/ hoivaajasta eroaminen tai vanhemman/ hoivaajan katoaminen.
4. Lapsella on fyysisiä oireita eron hetken lähestyessä (tai sunnuntai-iltaisin) esimerkiksi päänsärkyä, vatsakipua ja oksentelua.

Näiden käytösmallien ja oireiden esiintyminen toisinaan, lyhyemmissä jaksoissa, on kuitenkin täysin normaalia vielä isommillakin lapsilla.

Miten eroahdistushäiriötä hoidetaan?

Varsinaista eroahdistushäiriötä voidaan hoitaa useilla eri tavoilla. Nykytutkimuksen valossa tehokkaimpia menetelmiä ovat

1. Lapsille suunnattu kognitiivinen käyttäytymisterapia (CBT)
2. Vanhemman ja lapsen välinen vuorovaikutushoito (PCIT), katso myös ilmainen opas Lapsen kuusi perustarvetta
3. Taideterapia
4. Teknologiaan pohjautuva terapia (erilaiset pelit ja simulaatiot)
5. Tarinat
6. Elokuvaterapia (esimerkiksi Disney-elokuva Inside Out – Mielen sopukoissa, joka soveltuu aikuisen seurassa katsottavaksi 4 vuotta täyttäneille)

Kotona on mahdollista kokeilla lapsen kanssa yhdessä taideterapian ja tarinoinnin elementtejä. Neuvolasta saa juuri omalle perheelle räätälöityjä apukeinoja ja vinkkejä kannattaa aina pyytää, jos jokin omassa vanhemmuudessa tai lapsen käytöksessä mietityttää.

Me kaikki ilmaisemme pelkoja ja tunteita omalla tyylillämme, yleensä oman temperamenttimme mukaisesti. Pienemmillä lapsilla keinovalikoima on rajallisempi ja lasta ei tulisi milloinkaan syyllistää tai häpäistä emotionaalisten tarpeiden ilmaisemisesta. Lapsen tunneilmaisua ei myöskään ole syytä patologisoida. Eroahdistus-termi luo vanhemmille helposti käsityksen jollain tapaa epänormaalisti oireilevasta lapsesta, joka tulisi ”parantaa” tästä tilasta. On hyvä muistaa, ettei vauvan tai pienen lapsen ”kuulu” haluta olla erossa vanhemmistaan. Yhteiskunnassamme on vahva itsenäisyyden ja varhaisen itsenäistymisen ihanne, joka helposti luo paineita ”reippaan ja rohkean” lapsen kasvattamiselle. Tämä itsenäisen ja ”yksin pärjäävän” yksilön ihanne ei kuitenkaan perustu millään tavalla ihmisen lajityypilliseen käytökseen – olemmehan biologisesti hyvin perhekeskeisiä laumaeläimiä ja tarvitsemme meille rakkaita ihmisiä ympärillemme.

Saattaisit olla kiinnostunut

Ilmainen opas: Lapsen kuusi perustarvetta

Tukea vanhemmuuteen: Kuinka asetan ja pidän rajat 

 

Lähteet ja lisälukemista

• Barrett, P., Dadds, M., & Rapee, R. (1996). Family treatment of childhood anxiety: a controlled trial. Journal of Consulting and Clinical Psychology, 64(2), 333-42.
• Bernstein, G., & Borchardt, C. (1991). Anxiety disorders of childhood and adolescence: a critical review. Journal of the American Academy of Child and Adolescent Psychiatry, 30(4), 519-32.
• Bittner, A., Egger, H., Erkanli, A., Jane Costello, E., Foley, D., & Angold, A. (2007). What do childhood anxiety disorders predict? Journal of Child Psychology and Psychiatry, and Allied Disciplines, 48(12), 1174-83.
• Bögels, S. M., & Brechman-Toussaint, M. L. (2006). Family issues in child anxiety: Attachment, family functioning, parental rearing and beliefs. Clinical psychology review, 26(7), 834-856.
• Cartwright-Hatton, S., McNicol, K., & Doubleday, E. (2006). Anxiety in a neglected population: prevalence of anxiety disorders in pre-adolescent children.
• Craske, M., & Stein, M. (2017). Anxiety. The Lancet, 388, 3048-3059.
• Egger, H. L., Costello, J. E., & Angold, A. (2003). School refusal and psychiatric disorders: A community study. Journal of the American Academy of Child & Adolescent Psychiatry, 42(7), 797-807.
• Dionigi, A., & Gremigni, P. (2017). A combined intervention of art therapy and clown visits to reduce preoperative anxiety in children. Journal of Clinical Nursing, 26, 632–640.
• Hajiarbabi, F., Shahhosseini Tazik, S., & Saffarian Toosi, M. (2020). The effectiveness of film therapy (Inside-Out Film) on separation anxiety of children referred to Mashhad counseling centers: A case report. Pars of Jahrom University of Medical Sciences.
• Hock, E., & Schirtzinger, M. (1992). Maternal separation anxiety: its developmental course and relation to maternal mental health. Child Development, 63(1), 93-102.
• Manicavasagar, V., Silove, D., Curtis, J., & Wagner, R. (2000). Continuities of separation anxiety from early life into adulthood. Journal of anxiety disorders, 14(1), 1-18.
• Masi, G., Mucci, M., & Millepiedi, S. (2001). Separation anxiety disorder in children and adolescents: epidemiology, diagnosis and management. CNS drugs, 15, 93-104.
• Sharma, S. (2021). Trouble being away from mother. Child and Adolescent Psychiatry.
• Shafiee, S., Susani Gharibv, S., & Hemmatipur, A. (2018). The effectiveness of storytelling on separation anxiety in hospitalized children with chronic diseases. Journal of Research in Medical and Dental Science.
• Spence, S. (1998). A measure of anxiety symptoms among children. Behaviour Research and Therapy, 36(5), 545-66.
• Thomason, E., Oh, W., Volling, B., Gonzalez, R., & Yu, T. (2017). VI. DEVELOPMENTAL TRAJECTORIES OF CHILDREN’S ANXIETY AND DEPRESSION AFTER THE BIRTH OF A SIBLING. Monographs of the Society for Research in Child Development, 82(3), 82-92.
• Zeighami, R., Sarichloo, M., Hosseinkhani, Z., & Zeynalzadeh, S. (2022). The effect of parent-child interaction therapy on separation anxiety in 3-6-year-old children of nurses. Iranian Journal of Psychiatry and Behavioral Sciences.