Kuinka rauhoittaa itkuinen vastasyntynyt ja auttaa hänet unten maille?

Olen opiskellut vastasyntyneiden ja vanhempien vauvojen teoriaa tammikuusta asti. Matkan varrella luentoja katsoessa ja kirjoja lukiessa on tullut paljon uusia oivalluksia. Monesti on tullut myös mietittyä: ”voi olisinpa tiennyt tämän viime kesänä, kun Onni oli aivan pieni”. Sain tavata pari päivää sitten noin kahden kuukauden ikäisen vauvan – voi kun hän oli pieni. ❤️ Kuinka pieniä ne vauvat ovatkaan syntyessään… Ainakin haaveissani saan joskus vielä kokea sen uudelleen.

Kun esikoisemme oli vastasyntynyt, hän itki melko paljon. Tai siltä se ainakin tuntui. Vauvat itkevät – se on heidän ainoa tapansa kommunikoida aivan elämänsä alkutaipaleella. Itseasiassa vauvojen itkuisuus alkaa lisääntyä noin toiselta elinviikolta ja on huipussaan kuuden viikon iässä, josta se lähtee taas laskuun. Tämä tieto olisi itseasiassa helpottanut viime kesänä. Pojan itkuisuus oli siis yksi niistä kuuluisista ”vaiheista”.

 

Olen hoitanut elämäni aikana verrattain vähän pikkuvauvoja, mutta odotin silti poikamme syntymää luottavaisin mielin. Vauvan hoitaminen tuntuikin yllättävän luontevalta ja mieheni monesti siitä sanoikin ”Miten sinä osaat noin hyvin?”. Se tuntui muuten hyvältä. ❤️ Kaksi asiaa koin vaikeimmiksi poikamme elämän alkutaipaleella: imetyksen ja ruokinnan sujumisen ja kovan itkun rauhoittamisen. Lopulta osittaisimetysmatkani päättyi 12 viikon jälkeen, mutta olin yrittänyt parhaani. Tärkeintä oli, että poika kasvoi hyvin. Itkun rauhoittamisessa sen sijaan kehityin oikeinkin hyväksi.

Tosiaan paljonkin päänvaivaa aiheuttava juttu oli poikamme rauhoittaminen, jos hän oli oikein itkuinen. Yleensä illat olivat itkuisia, kuten monissa muissakin vauvaperheissä. Minusta tuntui, että muut osasivat rauhoittaa poikamme paremmin – anoppi esimerkiksi oli aivan pro. Joskus se tuntui kurjaltakin, kun tuntui, että muut osaavat paremmin. Toki ihana anoppini on neljän lapsen äiti ja kuuden mummu. Ja ammatiltaan perhepäivähoitaja. Otin siis vinkit vastaan kiitollisena ja hyvillä mielin. Hän opetti minulle ”Kissa puussa” -asennon. Kyseisessä asennossa vauva on vatsallaan aikuisen käden päällä – samalla pystyy hieromaan vauvan vatsaa. Samalla kävelin ympäriinsä tai joustin polvista ja hytkyttelin. Tuli myös suhistua rauhoittavasti ”Shhh shhh shhh ei hätää, kohta helpottaa”. Huomasin monesti myös kylkiasennon olevan pojan mieleen. Nukahtaessaan toki käänsin hänet aina selälleen. Kapalointia emme kuitenkaan tajunneet ottaa käyttöön kunnolla, ennen kuin unikonsulttimme sitä suositteli Onnin ollessa kuuden viikon ikäinen. Kapaloinnin aloittaisin toisen vauvan kanssa heti hänen synnyttyään.

Lukiessani Harvey Karpin kirjaa ”Happiest Baby on the Block” huomasin anopin neuvoneen monia samoja asioita, kuin mitä huippusuosittu lastenlääkäri kirjassaan neuvoo. Makustelin lukiessani ajatuksella, että pääsisin vielä joskus testaamaan näitä kikkoja omallekin vauvalle. Jos näin käy, lupaan sitten kirjoittaa ja kertoa, että millaisesta rauhoittumiscombosta meidän vauva sitten tykkää. Jotkut vauvat tarvitsevat esim. vain kapalon ja kylkiasennon. Oikein itkuinen ja ”kiukkuisempi” vauva saattaa taasen tarvita kaikki viisi Ässää, ennen kuin rauhoittuu ja voi nukahtaa.

P.S. Tuntui mukavalta voida neuvoa myöhemmin kesällä hyvää ystävääni vauvan rauhoittamisessa. Kerroin anopin ”Kissa puussa” -asennosta hänelle. Olin silloin itseasiassa puistossa nautiskelemassa omasta ajasta kälyni kanssa ja lähetin ohjeet pitäen Prosecco-pulloa sylissäni ”Kissa puussa” -asennossa. Hyviä muistoja. 😀

Haluankin nyt jakaa teille odottaville tai vastasyntyneiden vanhemmille tiedot, jotka olisin toivonut itse tietäväni jo ennen kuin poikamme syntyi:

 


Top vinkit vastasyntyneen vanhemmille:

 

⭐ Vauvan syöttäminen

– imetyksen tai pulloruokinnan hyvä käynnistyminen on ykkösjuttu. Vauvan painon normaali nouseminen. Jos tämä takkuaa, hae rohkeasti apua.

 

⭐ Positiiviset uniassosiaatiot

– voit luoda alusta alkaen positiivisia uniassosiaatioita. Nämä ovat helppoja askelia kohti parempia unia. Hyviä uniassosiaatioita on esimerkiksi kapalointi, white noise ja nukkumaanmenorutiinit/rituaalit (sekä yö, että päiväunille).

 

⭐ Kehitystä ja takapakkia

– on tärkeä ymmärtää ja muistaa, että vastasyntyneen vauvan kanssa kaikki ei etene vain nousujohteisesti. Välillä tulee tosi hyviä päiviä ja joskus tosi huonoja. Se on aivan normaalia. Älä ole liian ankara itsellesi. Huomenna on aina uusi päivä, jolloin yrittää uudelleen.

 


Kuinka rauhoittaa itkevä vauva – ja auttaa häntä nukahtamaan? Näin onnistut siinä Harvey Karpin viiden Ässän avulla.

Harvey Karp on tunnettu amerikkalainen lastenlääkäri ja kirjailija. Hänen kirjansa ”Happiest baby on the block” on tuttu monille vanhemmille. Kirjassaan Karp opettaa viisi rauhoittavaa ”ÄSSÄÄ” ja kuinka löytää sopiva yhdistelmä juuri omalle vauvalle.

Viisi ässää ovat englanniksi:
1. swaddling – kapalointi
2. side – kylkiasento
3. swinging – liike
4. shushing – hyssytys
5. sucking – imeminen


1. Kapalointi / Swaddling

Vastasyntynyt vauva elää itseasiassa tavallaan neljättä kolmannesta. Voidaan sanoa, että ihmisvauvat syntyvät maailmaan hieman liian aikaisin. Tämä selittää paljolti sitä, että vastasyntyneet (0-12 viikkoa) nukahtavat helposti kantoliinaan, he pitävät kapaloinnista ja ovat mielellään vanhemman kanssa ihokontaktissa.

Kapalointi muistuttaa lasta hänen kohdussa viettämästään ajasta. Kapalo antaa vartaloon sopivan paineen ja vauvalla on myös mukavan lämmin, kun hänet on kapaloitu. Vastasyntyneillä vauvoilla on ”moro-refleksi” eli tarttumisheijaste. Vauvan kädet säpsähtävät voimakkaasti ja hän huitoo holtittomasti käsillään. Vauvat kädet kapaloidaan kylkiin ja näin ollen turhat säpsähtelyt vähentyvät ja vauva pystyy nukkumaan levollisemmin.

Kapalon tulee olla riittävän kireä vauvan ylävartalosta, jotta kädet pysyvät sivuille kapaloituna ja jotta kapalo ei pääse aukeamaan. Liian löysä kapalo voi ärsyttää vauvaa vain lisää ja olla myös vaarallinen – jos peite pääsee löystymään niin, että se voi peittää vauvan kasvot/hengitystiet.

Kapalointi on ensimmäinen S ja tärkeä askel vauvan rauhoittamiseen. Kapalointi yksin harvoin saa itkevää vauvaa rauhoittumaan tai nukahtamaan. Kapalointi kuitenkin saa vauvan huomion keskittymään muihin rauhoittelukeinoihin, kuten esimerkiksi keinuttamiseen ja hyssyttelyyn. Karp suosittelee ehdottomasti kapaloimaan vastasyntyneen aina unien ajaksi ja myös silloin, jos vauva on oikein itkuinen eikä rauhoitu muuten. Muu aika toki vauvan on hyvä olla hereillä ilman kapalointia, jotta hän voi tutustua itseensä ja maailmaan.

 


2. Kylki- ja vatsa-asento / Side – stomach

Nykyajan vanhemmille on selvää, että ainoa turvallinen asento laittaa vauva nukkumaan on selälleen. Kuitenkin selällään olo on huono asento silloin, kun halutaan rauhoittaa ärtynyt ja itkuinen vauva. Selkäasento aiheuttaa vauvalle usein putoamisen tunteen ja rauhoittuminen on mahdotonta. Monille vauvoille nimenomaan kylkiasento on hyvin rauhoittava – toisille vatsallaan olo.

Kun vauva on ensin kapaloitu, voidaan huomio seuraavaksi kiinnittää vauvalle sopivaan rauhoittumisasentoon. Toisilla se on kylkiasento ja toisilla vatsallaan esim. niinkutsuttu ”kissa puussa asento”. On erittäin tärkeätä huomioida, että vauvaa ei koskaan saa jättää valvomatta kyljelleen tai vatsalleen. Kun vauva on nukahtanut / nukahtamaisillaan, tulee hänet varovaisesti kallistaa takaisin selälleen, jotta hän voi nukkua turvallisesti.

Jotkut vauvat ovat niin herkkiä tälle hyvälle asennolle, että heille riittää rauhoittumiseen kapalo + kylkiasento. Useimmat vauvat tarvitsevat kuitenkin lisäksi vielä esimerkiksi liikettä rauhoittuakseen.

 


3. Liike / Swinging

Kohdussa ollessaan vauva on suurimman osan vuorokaudesta mukavassa liikkeessä, jota toki lapsivesi pehmentää. Kun äiti kävelee, nousee seisomaan tai tanssii vaikkapa tanssitunnilla – lapsi tuntee kohdussa rauhoittavaa liikettä. Siksi itse asiassa usein monet lapset aloittavat itse ”jumppatunnin”, kun äiti menee nukkumaan. Tämä johtuu siitä, että lapsi havahtuu kuin äidin liike ei keinuta häntä uneen.

Monesti ajatellaan, että ärtyneen ja itkuisen lapsen rauhoittamiseen tarvittava liike olisi lempeää keinuttamista. Kuitenkin, mitä ärtyneempi vauva on, sitä ”pomppuisempaa (jiggle)” liikkeen tulee olla, jotta se rauhoittaa vauvan. Liikettä on hyvä pehmentää ja keventää, kun vauva alkaa rauhoittua ja rentoutua.

Rauhoittava liike on itse asiassa hyvin ”tiheätä” vain pari senttiä edestakaisin tehtävää liikettä, esimerkiksi kylkiasennossa tai mahallaan äidin tai isän käden päällä. Vanhemmat pelkäävät turhaan tällaisen tiheän liikkeen (jiggle) vahingoittavan vauvaa. Muista kuitenkin tukea vauvan päätä. Tärkeätä on huomioida myös vauvojen yksilölliset erot, jotkut vauvat rauhoittuvat pehmeämpään keinutukseen. Tärkeintä on löytää teille yhteinen sävel.

 


4. Hyssyttely / Shushing

Vauvat ovat kuunnelleet rauhoittavaa kohinaa kohdussa siitä asti, kun heidän kuuloaistinsa on muodostunut. Monesti vastasyntyneen vanhemmat yrittävät olla mahdollisimman hiljaa, että vauva pystyisi nukkumaan ja rauhoittumaan. Kohdussa ei ole todellakaan ollut hiljaista – vaan vauva on tottunut kuulemaan yllättävän kovaäänistä suhinaa (SHHH) kohdussa köllötellessään. Äidin suoliston äänet, liikkumisen äänet ja ulkopuolelta tulevat äänet ovat lapsiveden johdosta suodattuneet kuulostamaan jatkuvalta suhinalta (SHHH). Koska vauva on tottunut kohdussa ääneen, hän itse asiassa ”järkyttyy” ulkomaailmaan tullessaan, jos ympärillä on liian hiljaista.

Itkuisen ja ärtyneen vauvan rauhoittelussa kannattaa käyttää apuna hyssytystä – ääni on vauvalle tuttu kohdusta ja auttaa laukaisemaan ”calming reflexin”. Kun vauva itkee lujaa, tulee suhinan/hyssytyksen olla ensin yhtä lujaa, jotta vauva pystyy itkultaan sen kuulemaan ja keskittymään tuohon rauhoittavaan ääneen. Jos vauva itkee kovaa (esim. koliikki-itku) saa suhinakin ensin olla melko kimeä ja kova ääni. Vauvan rauhoittuessa ääntä tulee madaltaa ja laskea myös voluumia.

Onneksi vanhempien tai hoitajien ei tarvitse itse suhista tuntitolkulla, vaan kyseiseen tarkoitukseen on markkinoilla tarjolla erilaisia laitteita. Kohinaa kannattaa pitää päällä LÄPI kaikkien unien, sekä päiväunien että yön. Vauvan nukkuessa kohinan on hyvä olla äänenvoimakkuudeltaan suihkun veroinen, noin 65 desibeliä. Markkinoilla olevat ”suhinanallet” eivät ole paras ratkaisu, että ne eivät toista suhinaa yhtäjaksoisesti. Jos kohina menee päälle vasta vauvan itkiessä – on jo myöhäistä.

Jatkuvasta kohinasta (white noise) on hyötyä todella paljon. Sitä kannattaa käyttää ainakin lapsen ensimmäisen elinvuoden ajan tai pidempäänkin. Kohina auttaa lasta siirtymään unisyklistä toiseen, myös esim. silloin kun hän tekee hampaita tai uudet motoriset taidot tulevat yöuniin. Kohinan avulla on myös helpompi ”vieroittaa” ensin muita uniassosiaatioita. Myös vauvan siirtäminen omaan huoneeseen käy helpommin tutun kohinan saattelemana.

 


5. Imeminen / Sucking

Viimeisempänä, muttei vähäisimpänä Karpin viidestä ässästä on imeminen. Imeminen on vauvalle todella luontainen keino rauhoittua. Monesti vauvat imevät esim. sormeaan, nyrkkiään tai vaikka varpaitaan kohdussa.

Rinnan imeminen on vauvalle kaikkein luontaisinta ja se on toki rauhoittavaa siksikin – että siitä saa samalla ravinnon. Kun imetys tai pulloruokinta sujuu, voi vauvalle esitellä tutin. Ei kannata odottaa liian kauaa (hyvä esitellä tutti ennen 4 viikon ikää), jotta vauva hyväksyy tutin. Tutteja on erilaisia, joten jos vauva hylkää ensimmäisen -kokeilkaa toista merkkiä. Tuttia ei kannata tokikaan aina pitää vauvan suussa, jottei rinnan imeminen häiriinny, mutta tutin imeminen on hyödyllistä, kun vauva on itkuinen ja myös unille nukahtaessa. On jopa tutkittu, että tutin imeminen nukahtaessa vähentää kätkytkuolema riskiä.
Imeminen harvoin yksin riittää rauhoittamaan itkuista ja ärtynyttä vauvaa. Se on kuitenkin erinomainen ”viimeinen silaus”. Kannattaa muistaa, että itkevä vauva harvoin hyväksyy tuttia – rauhoita vauva ensin muilla ässillä ja sitten tarjoa vauvalle tuttia, nänniä tai esim. sormesi.

 


Hyviä unia toivottelee,
Teija/Uneksija

Voisit kiinnostua näistä..

Kommentoi